keskiviikko 2. toukokuuta 2012

Ajat muuttuu, me muututaan. 
Luultiin, ettei erottaisi koskaan.
Mutta niin ne maailman tuulet puhaltavat.
Ne puhaltavat meidät erilleen.
Omille tahoilleen,
omille poluilleen.


Anteeksi kun satutin sinua niillä sanoilla.
Mutta rakastin sinua oikeasti.
Ja kadun jo sitä, minkä takia olemme tässä tilanteessa.



Mutta älä minusta huoli.
Pääsin yli.
Ja löysin jo toisen.
Mutta entä sinä?
Oletko sinä kunnossa?
Mitä sinulle oikeasti kuuluu...?

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti