Väsyttää.

Niin paljon.

Jos saisi vain nukkua.

Eikö se olisi hyvä?

Jos saisi vain nukkua...

Ettei tarvitsisi koskaan herätä.

Nukkua, nukkua, nukkua...

Ikuisesti.

Rauhassa.

Ettei häiritsisi muita.
Ettei tunkisi muiden elämään ja pilaisi niitä.

Että saisi vain nukkua, olla pimeässä, rauhassa, turvassa....

Kävin eilen kuraattorilla. Käski tehdä masennustestin joka on suuntaa antava...

kura: *laskee pisteet* on olemassa lievää masennusta, keskivaikeaa masennusta ja vakavaa masennusta.
minä: *nyökkää*
kura: ...tämä menee jo vakavan puolelle

Sitten se puhu melatoniinista, unilääkkeistä mun uniongelmiin...ja "heitti ilmaan" ajatuksen mielialalääkkeistä...saa nähä miten menee. Ens tiistaina uus aika.

Tappakaa mut.

...

Viimeyö meni taas valvoessa. En saanut unta. Seuraavana päivänä historian koe. Nukuin yli puolet ajasta mitä tein koetta. Kaverikin huomasi jo. Jään kaupungille. Ottavat mukaan, tuntuu kuitenkin ettei haluta mukaan. Haluan vain itkeä. Yritän katkaista mattoveitsenterää. Se uppoaakin sormeen. Vuotaa. Katson hiljaa verta, pyyhin sen vaivihkaa pois. Kaverit vieressä ei huomaa, hyvä. 

Kun tulen kotiin, pesen kädet verestä. Matkalla olen ehtinyt tökkiä pari kertaa lävistysneulalla ranteen tuntumaan. Verta, verta, verta. Koko kehoni kaipaa sitä. Kaipaa sitä tunnetta mikä tulee, kun viiltää itseään. Kun antaa veren virrata iholla, tuskan kadota.

En uskalla tehdä vakavempaa. En saa. En olisi saanut tehdä mitään. Lupasin. Mutta en pystynyt pitämään sitä, anteeksi. Vielä tänään menen suihkuun. Otan terän mukaan. Hih, pidetään hauskaa kahdestaan, vain minä ja terä<3 Verta vuotaa, kuuma vesi huuhtoo sen pois. Niinkuin aina. Mihinkään ei jää verta, ei saa, ei voi.

Huomenna on koulukuraattorille aika. Saa nähdä auttaako se mitään. Edellisetkään eivät ole...mutta ainahan sitä voi yrittää...ne?

-

 

<3

Entä kun ei enää jaksa? Kun haluaa vain viiltää ja antaa veren vuotaa, vuotaa vuotaa vuotaa pois ja nukahtaa siihen...

 Ettei tarvitsisi enää koskaan herätä tähän kylmään maailmaan.

Saisi vain nukkua.

Lämpöisessä.

Ilman murheita.

Olisiko se liikaa pyydetty?

Jonkin aikaa olen pystynyt elämään kunnolla ja ajattelemaan ettei tähä ehkä sittenkään ole niin paha paikka.

Mutta nyt en taas enää jaksa.

Auttaako avunhaku?

Onko siinä mitään järkeä?
Jos se ei ole aikaisemminkaan auttanut...auttaisiko se nyt?

Oi tätä elämän autuutta. Tyttöystävä joutuu ehkä laitokseen. Ite en meinais jaksaa täällä. En jaksa, päästäkää mut pois. Anteeks. Mä olen pahoillani. Anteeks. Tappakaa mut.