...

Viimeyö meni taas valvoessa. En saanut unta. Seuraavana päivänä historian koe. Nukuin yli puolet ajasta mitä tein koetta. Kaverikin huomasi jo. Jään kaupungille. Ottavat mukaan, tuntuu kuitenkin ettei haluta mukaan. Haluan vain itkeä. Yritän katkaista mattoveitsenterää. Se uppoaakin sormeen. Vuotaa. Katson hiljaa verta, pyyhin sen vaivihkaa pois. Kaverit vieressä ei huomaa, hyvä. 

Kun tulen kotiin, pesen kädet verestä. Matkalla olen ehtinyt tökkiä pari kertaa lävistysneulalla ranteen tuntumaan. Verta, verta, verta. Koko kehoni kaipaa sitä. Kaipaa sitä tunnetta mikä tulee, kun viiltää itseään. Kun antaa veren virrata iholla, tuskan kadota.

En uskalla tehdä vakavempaa. En saa. En olisi saanut tehdä mitään. Lupasin. Mutta en pystynyt pitämään sitä, anteeksi. Vielä tänään menen suihkuun. Otan terän mukaan. Hih, pidetään hauskaa kahdestaan, vain minä ja terä<3 Verta vuotaa, kuuma vesi huuhtoo sen pois. Niinkuin aina. Mihinkään ei jää verta, ei saa, ei voi.

Huomenna on koulukuraattorille aika. Saa nähdä auttaako se mitään. Edellisetkään eivät ole...mutta ainahan sitä voi yrittää...ne?