Olen niin väsynyt....tyhjää, väsyttää, sattuu....mitä järkeä tässäkään on, kun minulla ei ole mitään syytä enää. Kun päivät ovat pelkkää rutiinia...en erota päiviä toisistaan. Kaikki on samaa massaa, täysin merkityksetöntä.

Anteeksi etten ole ehtinyt kirjoittaa tänne....olen ikäänkuin kadonnut....

Siitä on nyt kuitenkin yli viikko...vai kaksi...en enää tiedä. Tyttöystävä jätti, vai oliko se yhteinen päätös....en muista. Mutta sen tiedän ja muistan, että itken edelleen. Sattuu, tai on tyhjää.....en tiedä jaksanko.

Frendin luona...ahistaa. Masentaa. Haluun pois, haluun poispoispois....kuolla.........................jooko?

Kun kaverit soitti hätänumeroon että olen "psykoosissa ja uhkaan tappaa itseni", niin jäuduin tietysti käymään siellä sairaalassa. Mutta koska poliisit olivat lähempänä kuin ambulanssi, niin ne tulivat käymään Kajaanin himassa. Ja nyt siitä on kuulema tehty lastensuojeluilmotus tai jotain....

Kun pääsin kotiin, itkin. Ei väliä vaikka oli ollu kiva päivä, käytiin äidin kanssa kiinalaisessa ja katsomassa Vares-elokuva. Itkin useamman tunnin ennenkuin rauhotuin. Unohdin, tai oikeastaan en jaksanut ottaa unilääkettä. Nyt olen edelleen hereillä...ehkä olisi pitänyt ottaa se....

Jouduin viimeviikon tiistaina sairaalaan. Kaverin soitti hätänumeroon et olen muka "psykoosissa ja viiltelen". No, tottahan se oli et viilsin ranteeseen haavan kaks, mut ei muuten. Eivät meinanneet päästää minua sairaalasta yöksi pois. Vanhemmille soitettiin että olen sairaalassa ja ne tuli sinne ja puhu hoitajan kanssa, että kyllä me tullaan seuraavana aamuna sinne. Ja sitten keskiviikkona sain unilääkkeitä sieltä...saa nähdä miten tämä tästä menee.

Arvet ovat osa minua.

Samoin viiltely, haavat.
Nyt en saa enää tehdä niitä.

Miksi? 

Kun se on jo osa minua....

Tappakaa mut...mitä mä oon menny tekemään? Mitä mä oon tehny et kaks ihmistä on vihasia mulle? Varmaa haluu et kuolisin pois. Ehkä. En tiedä.....

Vittu. En vaan jaksa. Antakaa mun kuolla. Tappakaa mut. Oon niin saatanan väsyny tähän kaikkeen paskaan. En kohta enää oikeesti jaksa.....

"Mä lähden."

Et. Älä. Pliis, mä pyydän...älä lähe, älä jätä mua yksin....mä en pärjää täällä. En ilman sua. En hengissä, en kokonaisena....älä lähe, mä rukoilen....

Oikeesti. Haluun unilääkkeitä. En sillee et käyttäsin niitä väärin. Tällä kertaa. Haluun vaan nukkua. Antakaa ku arvaan: tänä yönäkää ei tuu nukuttua....

Väsyttää.

Niin paljon.

Jos saisi vain nukkua.

Eikö se olisi hyvä?

Jos saisi vain nukkua...

Ettei tarvitsisi koskaan herätä.

Nukkua, nukkua, nukkua...

Ikuisesti.

Rauhassa.

Ettei häiritsisi muita.
Ettei tunkisi muiden elämään ja pilaisi niitä.

Että saisi vain nukkua, olla pimeässä, rauhassa, turvassa....

Kävin eilen kuraattorilla. Käski tehdä masennustestin joka on suuntaa antava...

kura: *laskee pisteet* on olemassa lievää masennusta, keskivaikeaa masennusta ja vakavaa masennusta.
minä: *nyökkää*
kura: ...tämä menee jo vakavan puolelle

Sitten se puhu melatoniinista, unilääkkeistä mun uniongelmiin...ja "heitti ilmaan" ajatuksen mielialalääkkeistä...saa nähä miten menee. Ens tiistaina uus aika.

Tappakaa mut.

...

Viimeyö meni taas valvoessa. En saanut unta. Seuraavana päivänä historian koe. Nukuin yli puolet ajasta mitä tein koetta. Kaverikin huomasi jo. Jään kaupungille. Ottavat mukaan, tuntuu kuitenkin ettei haluta mukaan. Haluan vain itkeä. Yritän katkaista mattoveitsenterää. Se uppoaakin sormeen. Vuotaa. Katson hiljaa verta, pyyhin sen vaivihkaa pois. Kaverit vieressä ei huomaa, hyvä. 

Kun tulen kotiin, pesen kädet verestä. Matkalla olen ehtinyt tökkiä pari kertaa lävistysneulalla ranteen tuntumaan. Verta, verta, verta. Koko kehoni kaipaa sitä. Kaipaa sitä tunnetta mikä tulee, kun viiltää itseään. Kun antaa veren virrata iholla, tuskan kadota.

En uskalla tehdä vakavempaa. En saa. En olisi saanut tehdä mitään. Lupasin. Mutta en pystynyt pitämään sitä, anteeksi. Vielä tänään menen suihkuun. Otan terän mukaan. Hih, pidetään hauskaa kahdestaan, vain minä ja terä<3 Verta vuotaa, kuuma vesi huuhtoo sen pois. Niinkuin aina. Mihinkään ei jää verta, ei saa, ei voi.

Huomenna on koulukuraattorille aika. Saa nähdä auttaako se mitään. Edellisetkään eivät ole...mutta ainahan sitä voi yrittää...ne?

-

 

<3

Entä kun ei enää jaksa? Kun haluaa vain viiltää ja antaa veren vuotaa, vuotaa vuotaa vuotaa pois ja nukahtaa siihen...

 Ettei tarvitsisi enää koskaan herätä tähän kylmään maailmaan.

Saisi vain nukkua.

Lämpöisessä.

Ilman murheita.

Olisiko se liikaa pyydetty?

Jonkin aikaa olen pystynyt elämään kunnolla ja ajattelemaan ettei tähä ehkä sittenkään ole niin paha paikka.

Mutta nyt en taas enää jaksa.

Auttaako avunhaku?

Onko siinä mitään järkeä?
Jos se ei ole aikaisemminkaan auttanut...auttaisiko se nyt?

Oi tätä elämän autuutta. Tyttöystävä joutuu ehkä laitokseen. Ite en meinais jaksaa täällä. En jaksa, päästäkää mut pois. Anteeks. Mä olen pahoillani. Anteeks. Tappakaa mut.

antakaa mun vaan kuolla. oon niin väsyny tähän elämään. itken. en haluis syödä. syön silti. väsyttää. en meinaa saada unta. tappakaa mut. en jaksais.

Suicide Season - Bring Me The Horizon

****

Vittumaine tilanne. En tie mitä pitis tehä. Seurustelen yhen jätkän kans. Oon myöhemmi ihastunu toiseen. Nyt haluisin erota siitä ekasta ja alkaa sen toisen kaa. Mut se vois rikkoo niitten bändin. Vittu. Auttakaa mua.

Yöt...

1.-2.5.2012
Valvoin koko helvetin yön. En saanut unta. Olin levoton. Näin harhoja. Kokoaja tuntu et joku hengittää niskaan, tarttuu jalkaan (se siis roikku sägyn ulkopuolel) ja repii sen irti, kuristaa.........

http://i-just-wanna-know--areuawizard.blogspot.com/ (uus blogi, tsekkaa!)

Ajat muuttuu, me muututaan. 
Luultiin, ettei erottaisi koskaan.
Mutta niin ne maailman tuulet puhaltavat.
Ne puhaltavat meidät erilleen.
Omille tahoilleen,
omille poluilleen.


Anteeksi kun satutin sinua niillä sanoilla.
Mutta rakastin sinua oikeasti.
Ja kadun jo sitä, minkä takia olemme tässä tilanteessa.


Mutta älä minusta huoli.
Pääsin yli.
Ja löysin jo toisen.
Mutta entä sinä?
Oletko sinä kunnossa?
Mitä sinulle oikeasti kuuluu...?

(http://www.rainymood.com/)

http://www.youtube.com/watch?v=Q7Zh8fkas5A

Se kesti 10 kuukautta ja 2 päivää. 20.6.2011-22.4.2012. (tiedän, vähän myöhässä tämä postaus. ei vain ole ollut aikaa..)

Mjaa.....

U are so far away...I can't even see u.
Come closer that I can touch u,
that I can kiss u....

"Sä löydät jonkun hyvän tytön vielä<3"
Ai, niinkö? Minusta en...miks sä ajattelet noin? En mä voi löytää jotakuta toista ku mulla on sut. Mä en halua muita ku sut. Miks sä et ymmärrä sitä, miks sä et suostu uskomaan sitä.....?

Sometimes...
it feels...
a little bit...
strange...